Sokeria, sokeria pyysi poikani. Lusikallinen katoaa suuhun salassa ja nauru nousee pienestä miehestä, sokeri onnesta!
lauantai 2. tammikuuta 2010
Jamón serannoa pizzalla
Tein tilauksesta snacksejä välimeren tyyliin.
Nämä mini pizzetit olivat osa sitä.
Jamón seranno on yksi elämäni tärkeimmistä osista, se on vain kerta kaikkiaan syntisen hyvää ja voisin syödä sitä joka viikko!
Espanjan muutenkin on isona osana elämääni avopuolisoni kautta, mutta kyllä tätä on syöty jo ennen espanjan kauttani.Juuri ja juuri 18-vuotiaana patongin kanssa ja iso lasi maitoa!
Pizza pohja;
1/2 hiivaa
2 dl vettä
1 dl valkoviiniä
suolaa reippaasti
1/2 tl sokeria
valkopippuria
jauhoja
Oliiviöljyä
Hiivan sekoitan aina kuumempaan veteen kuin käden lämpöinen, asiasta olen maininnut aikaisemminkin.
Jauhojen lisääminen kun viilentää taikinaa niin että tuntuu ettei taikina nouse. Sokeri on toinen joka avustaa nousussa, hiiva vain yksin kertaisesti kaipaa sokeria.
Suola ja sokeri nesteeseen, samoin pippuri.
Lopuksi jauhot ja sopiva loraus öljyä.
Kohoamisen jälkeen vaivasin hetken taikinaa ja kaulin siitä ohutta levyä josta otin pyöreällä muotilla sopivan kokoisia palasia.
Päällä on Heinzin tomaatti pyrettä, kirsikkatomaatin puolikas, punasipuli rengas ja mozzarella juustoa.
Pizzat laitoin 200 asteiseen uuniin noin 10 min (oma uunini on ikä loppu, joten uudemmassa uunissa aika lyhentyy aivan varmasti)
Pizzojen jäähdyttyä päällelaitoin Jamón seranno viipaleet.
Myöhemmin pizzat voi vielä käyttää uunissa. Mutta Heti alkuunsa ei kannata tuota Jamón serannoa laittaa uuniin, muuten siitä tulee melko sitkeää ja todella suolaista!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti