keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Sly 9, marraskuun paketti!

Hip hei, tänään postiluukusta tipahti posti ja sen mukana ilmoitus paketista, joka odottaa postissa!
Jaksoin reippaana tyttönä lukea päivän postit ja jopa tarkistaa koneelta kaiken tarvittavan.
Piti pystyä syömään ruokakin, mutta onneksi ruoka odotteli uunissa sen aikaa kun käväisin postissa!

Kotiin päin kävellessä huulet pakottautuivat pienoiseen hymyyn.
Kävellessäni ajatuksissa kulki näin;" te ette teidäkkään mitä kivaa mulla täällä on!"

Ulkovaatteetkin sain rauhassa vielä päältä, mutta ennen ruokaa oli PAKKO avata pöydällä odotteleva paketti!





Paketti oli kasattu Viinereiden mukaan, joka on Sly:ni lapsuuden herkku, marraskuun teeman mukaisesti!

Paketti sisälsi nämä;


Tomusokeria
Sunnuntai Kuivahiivaa
Vaniljasokeria
Viineri vuokia
Ohjeen Hyville Viinereille

Ja 
Ihanan pullollisen suklaa siirappia!

Paketti oli aiva mahtava, tomusokeri on ihan Finito, kuivahiivaa tarvitaan aina joka paikkaan, kun unohdan ostaa sitä tuoretta hiivaa (se on niin pieni paketti niin isossa kaupassa ;) )
Ja olen vanilia/vaniljasokerin suurkuluttaja, kaikkeen mennee enemmän kuin ohje sanoo.
Viinervuokia ei ole, ja olen koittanut muistaa ostaa sitruunaleivoksia varten (josta varmaankin myöhemmin tällä viikolla lisää) Ja se suklaasiirappi! R-A-K-A-S-T-A-N suklaata, laittan sitä joka paikkaan, jopa ruokaan.
Joten tälle löytyy varmasti käyttöä!

Kiitoksia mielettömästi!


perjantai 20. marraskuuta 2009

Pähkinäinen joululeipä



Mieheni lähti tänään leirille Helsingin suuntaan ja tuttavat lupasivat majoittaa hänet leirin ajaksi.
Halusin antaa heille jotakin siitä hyvästä että mies saa päänsä tyynyyn siellä laittaa.

Lisäksi eilen iski mieletön paha mieli, ja kuten olen aikaisemminkin sanonut niin olen tunneperäinen leipoja,
leipominen on terapiaa ja se rauhoittaa.
Eilen en saanut mielestäni pois leivän leipomista ja sen vaivaamista työpöydällä.
Matka vei siis hakemaan jouluisia mausteita kaupasta.

Lopputuloksena syntyi Kotivinkki-lehden jouluherkkuista löydetyn ohjeen muunnelmana pähkinäinen joulu leipä.

5 dl vettä (saa olla kuumempaa kuin "käden lämpöinen")
1 dl vaaleaa siirappia
suolaa
2 tl fenkolia
2 tl anista
2 tl kuminaa
100g go greenin salaatti pähkinöitä 
1 pss kuivahiivaa
n. 10 dl jauhoja
1 dl sulaa margariinia

Nesteeseen lisätään mausteet ja siirappi ja pähkinät.
Kuivahiiva sekoitetaan pieneen määrään jauhoja, jonka jälkeen voi lisätä jauhoja nesteeseen kunnes taikina tuntuu sopivan kimmoisalta.
Lisätään sula margariini ja alustetaan hyvin. Lisätä voi vielä hiukan jauhoja.
Annetaan nousta rauhassa n. 20-30 min. Itse kätyän sitä kuumaa vesi kulhoa leivonta kulhon alla antamaan lämpöä nostatukseen.
Takinaa leivotaan pöydällä jotta ilmakuplat häviävät.
Leivo taikinasta kaksi tai kolme leipää, muodon saat valita itse. Minä tein kaksi leipää pyöreänä, tuli melko isoja, kolme olisi siis parempi.
Nostin leivät nousemaan pellille ja pellin kuumavesi kulhon päälle.
Nostatusta noin 30min.
Paistetaan 200 asteessa noin 40 min, itselläni meni reipas tunti (ikivanha uuni ja isot leivät).
Päälle sivelin siirappi vettä ja koristelin pähkinä tähdellä.



sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Unohtunut taito..



Löysin kirjastosta Erica Bauermeisterin ELÄMÄN LEMPEÄT MAUT-kirjan.
Vielä en ole aivan loppuun asti siinä päässyt mutta kirja on muistuttanut asioista joita olen unohtanut.

Olen valmistunut vuonna 2002 Ravintola kokiksi. Kaksi ensimmäistä vuotta opintoja olivat kuin taivas! Ruuan valmistus tuntui helpolta ja yksinkertaiselta, se oli mukavaa ja mielekästä. Kolmantena vuotena kuitenkin kaikki muutui.
Mikään mitä tein ei ollut oikein ,kaikkesta opetaajan piti  antaa negatiivista palautetta vaikka yritin enemmän ja enemmän. Usein jopa minun piti mennä toisen luokkakaverini viereen katsomaan opettajan käskystä mitenkä mikäkin tehtiin, ja totesin että minun tavassani ja ruuassani ei ole ollut mitään vikaa, mutta se ei kelvannut. Milloin gratiini kastike oli  inasen liian paksua tai muffini hitusen liian tummaa. Leipäkään ei noussut kuten piti ja hyytelökakkujen rakenne ei ollut tarpeeksi pehmeää.
Tuntui että kolmannen vuoden opettaja oli selkäni takana koko ajan katsomassa mistä voisi tällä kertaa moittia.

Jotenkin kuitenkin sain päättötyöni valmiiksi ilman korjauksia ja yhden luokkamme parhaista arvosanoista.
Viimeisen arvioinnin aikana opettaja sanoi etten ole mikään valopää keittiö työni kanssa.
Päästötodistusta antaessaan sain kommentin ettei sinusta tule mitään tälle alalle.

Innostus kokin työhön hävisi tuon kolmannen vuoden aikana. Olen tehnyt satunnaisesti siellä täällä kokin töitä, ilman mitään mielenkiintoa koko alaan. Olen epävarma kaikessa mikä liittyy ruuan valmistukseen, maustamiseen, annoksiin ja suunitteluun. Ja kaikkeen noiden väliltä.

Lukiessani tuota kirjaa muistan kuitenkin asioita miksi olen kokiksi joskus opiskellut. Mausteiden tuoksu kun ne lisää kuumalle pannulle. Taikinoiden pehmeä tuntu joka muovautuu käsissä. Ihmisten reagoiminen ruokaan, hyväksyvät nyökkäykset ja hymyt. Viinin tuoksu kun sitä kaataa kastiikeen sekaan. Salaatin rapina. Listaa voisin jatkaa vaikka kuinka kauan.
Olen unohtanut että minulla on oma tapani tehdä työtäni, enkä ole siinä huono. Olen aina ollut hyvä. En väitä olleeni tai olevani mitenkään loistava, mutta hyvä. En vieläkään osaa maustaa niin kuin mieheni joka on myös kokki. Mutta osaan kehittää menuja ja valmistaa niistä loistavia loppu tuloksia.
En ole michelin täden arvoinen, mutta olen riittävä.

Kirja kertoo monista muistakin asioista kuin ruuasta, mutta olen tainnut unohtaa kaiken sen muun. Kun kirjailia kertoo tomaatista, osaan maistaa sen maun suussani. Tai kuinka kastike pitää omaa paukahteluaan...

En voi sanoa muuta kuin että kirja on lukemisen arvoinen. Se muistuttaa ruuan laitoin kauniista ja tärkeimmistä asioista. Ei siitä että sinun pitää olla niin hyvä kuin joku vaatii.

Mukavaa lukemisen iloa!!

Herkku munkkeja

Vanhin poikani rakastaa munkkeja, niitä voisi syödä ison kasan!
Viikonlopun kauppareissulla unohtui ostaa valmiit, joten kun kaapista löytyi hiivaa piti niitä itse ruveta tekemään!



Ja tässä vanhimman poikani taidon näyte.
Helmet ovat hänen mielestään upeita ja niitä kuluu aina todella paljon!




Munkkitaikina:

2,5 dl nestettä, vettä tai maitoa
1 pss kuiva hiivaa
sokeria
suolaa hippunen
kardemummaa
vaniliasokeria
1 kananmuna
jauhoja
öljyä

Neste saa minun mielestäni olla lämpöisempää kuin yleensä kehoitettu käden lämpöinen, jotta lämpöä on vielä jauhojen lisäyksenkin jälkeen, jotta taikina jaksaa nousta. Yleensä kun jauhojen lisäyksen jälkeen taikina on kylmää ja nouseminen on hitaampaa.
Nesteeseen lisätään sokerit, suola, kardemumma ja muna.
Sekoitetaan kuiva hiiva pieneen osaan jauhoja.
Ja lopuksi jauhot hyvin alustaen loppu taikinaan.
Lopuksi pieni tippa öljyä tai sulaa margariinia.

Sokerin tai jauhojen määrää en osaa määrittää, koska en tee taikinaa mittan kanssa, vaan käsi tuntumalla.
Sen mukaan milloin taikina tuntuu sopivan napakalta mutta kuitenkin pehmoisen löysältä, jotta munkeista ei tule liian kovia.

Taikina saa nousta rauhassa kulhossa. Itse laitan kulhon kuuman veden päälle. Toiset laittavat mikroon suljettuun tilaan 1min lämmityksen jälkeen.

Taikinasta leivotaan joko pyörittämällä palloja tai kuten itse teen, teen taikina levyn josta painan kupilla munkkeja. Munkit saavat nousta rauhassa vielä pöydällä hetken aikaa.

Munkit paistetaan munkkirasvassa tai öljyssä, itse käytän öljyä.
Tällä kertaa munkeista tuli turhan tummia, kun samalla koitin katsoa ettei pojat käy koko ajan nappaamassa omaa vuoroaan odottaneista munkeista taikinaa..

Jäähtyneen munkin päälle sulatin suklaata. Kaapista löytyi tällä kertaa Salama Mcqeen-suklaita ja 56% suklaata, joita sekoitin sulattamis vaiheessa.
Päällä on sinistä/punaista pikeeriä ja sokerihelmiä.

Sisällä on itse tehtyä omena-kaneli hilloa, jonka pursotin kapealla tyllalla munkin pohjasta sisälle.




sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Luumu-Rommikakku

Viikonlopuksi saimme tällekkin leveys asteelle, Tampereen seutuville lunta.
Sen kunniaksi kakku sai päällen lumihiutaleita.




Kyseessä on oma versioni englantilaisesta hedelmäkakusta, joka siis on muotoutunut syksyllä rommiin säilöneistä luumuistani.

225g margariinia
3 dl sokeria, itse käytin ruokosokeria
4     kananmunaa
2,5 dl jauhoja
 1tl  piparkakkumaustetta
1/2 tl suolaa
5 dl rommiluumuja
4 rkl rommilientä

Margariini ja sokeri vatkataan vaahdoksi, johon lisätään munat yksitellen hyvin vatkaten jokaisen välissä.
Lisäsin tässä vaiheessa luumut, jotka saksilla leikkasin pienemmäksi.
Kuivat aineet sekoitetaan yhteen ja lisätään voivaahtoon lusikallinen kerrallaan.
Lopuksi lisäsin rommilientä, omaan makuuni olisi saanut olla enemmänkin.
Jos käyttää tuoreita luumuja ja lisää pullosta tummaa rommia, uskoisin että tuo 4 rkl on riittävä. Oma liemeni oli melko sokeripitoista ja maistui ihanasti luumulta, joten rommin maku peittyi, ja siksi sitä kaipailin lisää.

Kakkua paistoin voidellussa pyöreässä kakkuvuuassa 4,5h 140 asteessa.
Kakkuvuoka on hyvä peittää leivinpaperilla päältä ja ympäriltä.
Kakku kun oli jäähtynyt kostutin sitä 2 päivän ajan rommiliemellä aamuin ja illoin ja välillä siinä välissäkin.
Oikea oppisesti kakkua pitäisi kostuttaa parin viikon ajan, minä vain en tällä kertaa jaksanut odottaa.
Koulu aikana muistan tehneeni kymmeniä näitä kakkuja ja upottaneeni koko kakun rommi-sokeriliemeen, kakun pinta muuttuu ihanan tahmeaksi kosteudesta!

Päällä on siniseksi värjättyä marsipaania sekä valkoista marsipaania. Väliin tein sokerikreemin jotta marsipaani pysyisi mukavasti päällä. Ohje löytyy Kinuskikissan blogista.

torstai 5. marraskuuta 2009

Tykkää, ei tykkää...

Olen törmännyt ongelmaan, en oikein osaa päättä pidänkö Iittalan Taika-astioista vai en.
Jonkun aikaa sitten irvistelin niille, että onpa rumia ja kauheita,kuinka kukaan voi haluta tuollaisia astioita keittiöönsä?
Olen pelkistetyn ja vaalean kannalla kaikessa sisustamisessa, niin myös astioissa!
Nyt kuitenkin katselin astioita sillä silmällä että ehkä voisin meillekkin hankkia.
Käyn usein kaupassa katsomassa näitä kippoja ja kappoja päätääkseni onko ne sellaisia  mitä voisin kertoa ympärilleni kerääväni tosi tarkoituksella, näin joulun alla.
Luulen että päätökseni on kyllä.

Josta pääsenkin seuraavaan ongelmaan.
Minkä värisenä ne haluaisin?

Punaisena?


Vai Sinisenä?

Punaisen olettaisin olevan enemmän jouluinen, enkä itse oikein suosi punaista.
Sinistä taas löytyy meiltä jo kotoa ja mielestäni sinisenä astiat ovat koko vuotisia.
Ongelma on lähinnä se että Joulu on minulle erittäin tärkeä ja haluan saada aikaiseksi omia traditioita ja yhtenä niistä halausin erityiset astiat jouluksi.
Voi tuntua hieman hölmöltä, mutta lapsena kadotin joulun tunnelman alle 6 vuotiaana ja haluan tarjota omille lapsilleni joulun tunnelman koko joulukuun, ja ehkä hieman itsekkin nauttia siinä sivussa.
Astioilla on siihen minulle suuri merkitys. 10 vuoden päästä kun kattaa joulupöytää samoilla astioilla, tunne on sanoin kuvaamaton! Tuttua lämpöä ja rakkautta.

Nyt siis joudun miettimään kumpi on kampi?


tiistai 3. marraskuuta 2009

Suklaa konvehteja

Joulun alla ei aina tiedä mitä veisi mennessään kun käy kylässä ja varsinkin mitä antaa joulu lahjaksi.
Viime jouluna tein konvehteja.
Joten tässä arkistojen perukoilta niitä!


Täytteenä on mantelimassaa joka on maustettu rommilla, kahviliköörillä, vanilialiköörillä ja ruusuliköörillä, kukin siis omanlaisensa. Lisäksi yhdessä on mustaherukka marmelaadia.

Joulukuusen koristeita

Nyt kun kaivelen vanhoja kuvia niin jatketaan tätä joulun postaamista.
(minäkö muka jouluuun hurahtanut jo marraskuun alussa :) )
Koristelin viime vuonna töissä joulukuusen pipareilla.
Koristeissa olen käyttänyt pikeeriä ja erillaisia nonparelleja ja eri värisiä helmiäis helmiä.





Piparkakku talo

Ajattelin postata vuoden 2007 joulun piparkakku talon, eli siis Harry Potterista tutun Hagridin mökin
Projekti lähti ihan täysin käsistä ja talo paisui koko ajan isommaksi ja isommaksi.
Muistan ilta myöhällä juosseeni kauppoja läpi etsien lakritsi kastiketta.


Talo vei neljän hengen ruokapöydästä puolet ja lopulta päätyi buffet pöytään työpaikalleni joulun iloksi!
Makuunista löytyi vaahtokarkki kurpitsat, ja puun runkoina on pätkikset. Lisäksi tein sahan ja kirveen, jotka eivät valitettavasti kuvasta näy, tämäkuva kun näkyy olevan ainut olemassa oleva.

Nyt  sitten pitääkin miettiä että mitä sitä tänä vuonna tekisi?